Rasvanahkasaappaat

Tämmöiset korkeavartiset, perinteiset saappaat ompelin viimeisimipinä töinäni. Tilaustyön hankalimpia vaiheita olivat kaavoitus ja pohjan ompelu. Vetoketjuttoman saappaan jalkaan saaminen oli kinkkinen juttu. Varresta täytyi uskaltaa kaavoittaa tarpeeksi leveä tietyistä kohdista. Kiulun kääntö oli arveluttavaa touhua. 

Nahka oli alunperin tummanruskeaa, mattapintaista rasvanahkaa. Asiakkaani toive oli saada mattamustat saappaat, joten värjäsin nämä mustalla lankilla. Viimeistelystä jäi mukavan rouhea. Tykkään myös takasauman peittävästä nauhasta, joka päättyy lenkkiin, joka helpottaa jalkaan laittamista. Harmittamaan jäi turhan rouhea pohjan ompelu, paksu pohjanahka oli hankala materiaali. Tulipahan testattua.

Kun kiulun virityksistä ja muista kaavoituskikoista on kulunut jo monta kuukautta, ajatuksiin hiipii uuden projektin aloittamisen pelko. Osaanko, muistanko? Suutarikoulun viimeiseltä vuodelta muistuvat mieleeni paniikki, tarkka tikkaus, ihmiset ja ruokataukojen tiivistyminen. Lesti käteen ja keskikopiota ottamaan, onhan mulla autotallissa upea ompelukone odottamassa niitä uusia askarteluja.

Toimiva kombo

Tällaiset varsikengät tuli jo tehtyä ensimmäiselle kamulle, mutta toinenkin tykästyi väriyhdistelmään ja leikkaukseen, niin minkäs mahtaa. Jalat ovat kuitenkin eri malliset, joten kenkäparit on tehty eri lesteillä ja pieniä yksityiskohtia on muutettu.

Kantakovikkeet aiheuttivat päänvaivaa paljon kävelevälle kaverilleni. Kantakapit olivat sen verran jäykkää materiaalia että rakothan siinä taisi tulla, mutta käytössä kengät pehmenivät sopiviksi.

Noissa kuvissa nahkojen värit onnistuivat paremmin kuin näissä. Pienempi reikäkuvio tuo oman, hillityn fiiliksen. Pohjamateriaalin valintatuo vanhan ajan kävelykenkämeiningin. Tikit onnistuivat näissäkin, kolmannella vuodella hioin taitojani entistä parempaan tasoon :)

Mitä suosikkeja lukijoilla/kuvien katsojilla on ollut tähän mennessä? Jätä viestiä tai paina noita nappuloita!

The Salkku (koska muuta nimeä tällä ei vielä ole)

Kattokaa tää! Tästä tuli makee. Päättötyön toinen osa, valmistui joulukuussa kannettavakseni. Ihanaa ruskeeta nahkaa! Ihanaa oranssia vuoria! Ihanat pikku taskut ja messinkisoljet! 

 Olkahihnan soljeksi löysin kaksipiikkisen vyönsoljen. Toimittaa virkansa mainiosti.

Tässä on ne pikku taskut! Laukussa kiertää raakareuna+tere. Se oli mietityttävin toteuttaa, melkein jänistin, mutta onneksi vein urakan loppuun asti.

Tein takaseinään sisätaskun. Kuminauha yläreunassa pitää tavarat hyvin paikoillaan

 

Jahas, tässä taskun kaavat, kaavoituksesta kaikki alkaa. Suunnitelman ja työn koon pitää olla selvä. Työjärjestystä on hyvä miettiä, ettei tule takapakkia... Rakenteen miettiminen oli haastavaa, koska en aikaisemmin ollut tehnyt salkkua. Hyvinhän se meni. Vuori vaan jäi sisältä ruttuun :D

Tonttukengät

Olipa kerran tyttö, joka lähti Englantiin oppimaan kengänteosta. Työpaikan pomot ottivat tytön iloisesti vastaan. Lisähupia saatiin kun tyttöä alettiin kutsua tontuksi. Pomot olivat varsin pitkiä, ja tyttönen näitä selkeästi lyhyempi. Tuosta tarinasta lisää täällä: kenkamaakarin.blogspot.fi.

Viime talvena sain haltuuni sammalenvihreää nahkaa. Vuodasta riitti mainiosti saappaisiin. Oli myös aika harjoitella welt-rakennetta, jossa päällinen ommellaan kiinni nahkapohjaan.

Kokeilin koristetikkausta varrensuuhun ja etukappaleisiin. Lanka olisi voinut olla muuta kuin ihanaa oliivinvihreää, koska nyt vaivalla parsitut tikit eivät oikein näy.

Tästä työstä opittiin taas paljon, ja seuraaviin tonttukenkiin tehdään selkeämmät tikkaukset. Näihin saappaisiin mahtuu villasukat, joten on hyvä hyppiä hangella. Korkea varsi suojaa lumelta ja tuiskulta...

...Jos vielä nautittaisiin tästä alkavasta kesästä ennen noita kelejä.

Distracters

Kaveri halusi kengät. Tein musta-valkoiset kävelykengät kevään valmistujaisiin (aloittelijan moka, niiden kuvat ovat jossakin mystisessä paikassa). Nehän eivät riittäneet, ja aikaa suutarikoulussa oli jäljellä, joten mietittiin varsikenkiä. 

Vaalean- ja tummanruskean kontrasti on hauska. Näiden kuvien valaistus jäi kumman keltaiseksi, mutta lopputulos on lähelle oikeaa sävyä. Yksinkertainen reikäkuvio yhdistettynä siipikärjykseen tuo vanhan ajan henkeä. Paksut nauhat ja sirkkarenkaat tuovat rouheaa hönkää.

Näissäkään varsikengissä ei ole perinteistä maiharipohjaa. Paksu kumilevy on hiottu kärjestä ohuemmaksi kuin päkiän kohdalta, jotta käynti ja käyttömukavuus paranisi. Korko on koottu 
kuitunahkalevyistä.

Erityisesti tykkään tuosta kanta- ja varsiosien leikkauksesta. Ei aivan niin perinteistä mitä maihareissa yleensä nähdään. Ja asiakas oli varsin tyytyväinen (:

Reippailijahemuli

Kolmannen vuoden syksy oli varsin tuottoisa, koska silloin oli hallussa monenlaista tekniikkaa ja tyyliä, ja halua tehdä mahdollisimman paljon itselle ja toisille. Tämän repun väsäsin itselle. Reppu oli mainio harjoitus tereen ompelusta ja isomman työn kokoamisesta.

Oli kierolla tavalla hauskaa miettiä mikä osa pitää ommella missäkin järjestyksessä. Sellaisella kieroudella, jota tunnen piirtäessä kaavojen tuhansia viivoja..

Läppien soljissa on jekut käytettävyyden helpottamiseksi. Taskun soljet kiinnittyvät oikeasti neppareilla ja läpän soljen takana piileksii sammakkolukko. Solkitäppiin tikkasin lehtiä muistuttavia viivoja.

Musta nahka oli mukavan ohutta, ja vuoriksi laitoin petroolinsinistä puuvillakangasta. Reppu ei paina tyhjänä turhan paljoa. Hihnoista jäi hitusen liian kapeat, sillä kun reppu on sullottu täyteen jumppavaatteita, kantaminen alkaa tuntua ikävältä jossain vaiheessa. Seuraavalla kerralla osaan paremmin, ja näihin hihnoihin voin vielä helposti ommella lisävahviketta.

Tykkään noista harmaista terenauhoista. Niitäkin mietin pitkään että voinko yhdistää tummanharmaan haljaksen mustaan pintanahkaan! Pikkujuttuja suunnittelee ja harkitsee pitkään, ja yleensä on kannattanut valita se epätavallisempi vaihtoehto.

Neiti Nokkonen

Toiset varsikengät ikinä! Nekin tempaisin itselleni. Luokan tyttöjen kanssa hullaannuttiin tästä lestistä, sen pyöreästä kärjestä ja uskomattomasta mukavuudesta jalalle. Aikaisemmin nahkakaupoilla olin hullaantunut myös pehmoisesta ja melko ohuesta nappanahasta.

Nappa ei oikein sovellu noin kovalle käytölle suunniteltuihin popoihin. Pitihän sitä yrittää että repeytyykö nahka pinnatessa, vai telonko sitä nauhahiomakoneella viimeistelyssä. Kengät valmistuivat kunnialla, ja ensimmäisellä käyttökerralla osasin potkaista kärkiin kulumat. Se siitä unelmanpehmeästä nahasta käyttökengissä...

Tykkään hallitusta reikäkoristelusta. Näihin rei'itys tuo vanhan ajan tunnelmaa ja tukeva korko pikkumyymäistä veijarihenkeä. Eniten tykkään käyttää näitä varsikenkiä kukkamekkojen kanssa.